Pikaterkut!

Kirjoitan nyt nopeasti pienen elossaolomerkinnan :)

Aikamoiset nelja viikkoa on mennyt ja olemme saaneet kasapain uusia kokemuksia. Erikoisimpana niista lienee muutaman paivan takainen lehman teurastus muslimien juhlapaivaa varten, naimme siis todellakin omin silmin miten elavan lehman kurkku viilletaan auki. Taalla elainten oikeudet ovat tuntematon asia.

Elaimista puheen ollen, taalla liikuskelee jos jonkilaisia pienelaimia mutta rutkasti suuremmassa koossa kuin Suomessa. Esimerkiksi tuhatjalkainen on kuulakarkikynan kokoinen! Liskot ovat tulleet tutuksi, niita naemme joka paiva milloin missakin, suihkun seinalla tai ikkunan tuuletusluukuilla.

Vedimme viime viikonloppuna workshopin, minun ryhmani oli vastuussa lauantai-paivasta ja luennoimme aiheesta "Human Rights" ja "CRPD" (joka tarkoittaa vammaisten ihmisten ihmisoikeussopimusta). Oli mielenkiintoinen workshop ja opimme itsekin paljon. Olen iloinen etta tiimimme pystyi vetamaan kokonaisen viikonlopun ja etta ghanalaiset itse pitivat sita hyodyllisena.

Meilla on taalla enaa viikko ja tunnelmat ovat sekalaiset, valilla tuntuu etta jes, kohta saa kunnon eurooppalaista ruokaa ja ennen kaikkea Castberggardin yllapito on kuin unelma! Mutta samaan aikaan tuntuu etta mita! Viikko enaa, eihan tassa ehdi tehda kaikkea mita haluaisi. Ihmeen hyvin sita pystyy sopeutumaan erikoisempiinkin olosuhteisiin jos vain haluaa niin! :)

Olemme nahneet Mampongin lisaksi muitakin kaupunkeja ja kylia, kuten Medinan, Aburin, Accran, Cape Coastin, Akropongin, jne. Tulevana viikonloppuna vierailemme Koforiduassa ja vesiputouksilla. Odotamme sita kovasti.

Minulle on tehty letit paahan ja olen teettanyt/ostanut vaatteita, joten olen nyt taalla kovinkin erinakoinen. Harmi ettei tassa koneessa ole kuvia minusta, joita voisin nayttaa. Joudutte odottamaan viikon verran etta paasen Tanskaan ja naytan sitten kuvan :)

Terkut Ghanasta!

Uskomatonta, mutta totta, jo viikko ollaan eletty taalla Ghanassa. Ja vielakin ollaan elossa.

Viikossa on ehtinyt tapahtua paljon, olen kohdannut kuuman ilman, erikoiset ruuat, sadat ghanalaiset lapset, kulttuurishokin ja vaikka mita.

Taalla Ghanassa mikaan ei kylla tapahdu eurooppalaiseen taikka pohjoismaalaiseen tyyliin! Jos mennaan jonnekin niin pitaa varautua aina uskomattoman pitkaan odotteluun. Viimeksi tana aamuna odotin aamiaistani n. 45 minuuttia. Jos sanotaan etta johonkin on 3-4 tunnin matka niin se tarkoittaa nailla ruuhkilla 7-8 tuntia.

Oltiin nyt vklp Cape Coastilla, tutustuttiin muun muassa Elminan ja Cape Coastin linnoituksiin, niissa on aikoinaan ollut valtavaa orjabisnesta. Oli karmivaa kavella samoissa paikoissa joissa orjat ovat olleet.

Olemme siis taman viikon olleet Senior High School for the deaf -koululla. Siella olemme olleet lahinna tarkkailijoina ja tauoilla olemme jutelleet oppilaiden kanssa. On ihanaa nahda miten kiinnostuneita he ovat meidan maistamme ja kulttuureistamme. He olivat kovin hammastyneita siita etta me kaikki olemme kuuroja. Olemme yrittaneet nayttaa hyvaa esimerkkia etta kylla kuuroille kaikki on mahdollista!

Asumme Shanti-majatalossa porukamme kesken joten siella on hyva nukkua, syoda, ja olla vain. Olemme tarkalleen siis Mampongissa, jossa on toinenkin koulu, Demonstration school for the deaf, siella olemme enemman ensi viikon ajan.

Kuuma on koko ajan ja ruoka on vahintaan... monimutkaista. Jotkut niista ovat kylla hyvia joten en ole taalla kuolemassa nalkaan. :D Paljon pitaa syoda sormin tai sitten on sellaisia vaikeita ruokia kuten kokonaisia kaloja.

Kaikki hyvin! :)

Tässä herkuteltavaksi kuvasoppa menneistä viidestä viikosta.


Minä, Lea ja Davy tuskailemassa suklaan valintaa


Aarretta etsimään!


Ollaan Darion ja Chrisin kanssa valmiina merirosvo-bileisiin Århusissa


Hyvä aggressioiden purkauskeino!


Tiimityöllä säästetään aikaa


Ihana Ines Belgiasta


Opiskeltiin yhtenä sunnuntaina afrikkalaista tanssia


Kaunis Århus


Tytöt valmiita junan vietäväksi


Pääsemme toteuttamaan luovuuttamme lasitöiden muodossa


New Yorker on kova sana shoppailussa!


Italia, Itävalta, Suomi ja Tanska sulassa sovussa


Hyvä Suomi!


Legolandian pyykkejä


Joka lapsen unelma, Legoland!


Joskus väsyttää..


Logon valinta oli tuskan ja työn takana, mutta se onnistui!


Kaikki tytöt <3


Jungle Speed on paras peli ikinä!


Sujit ja Annelies Intiasta/Englannista luennoivat meille kehitysmaista


Kasper Tanskasta luennoi kokemuksistaan Ghanassa


Christophe Ranskasta luennoi työskentelystään Reunionissa ja Mayottessa


Frontrunners alati valppaana!


Ylpeä suomalainen


Hurraa, WWW-sivut ovat valmiit!


Ryhmätyöskentely on tullut tutuksi


Kaikki isossa tapaamisessa luokassamme


Arvoitusta ratkomassa


Julie C ja minä 25 km kävelyllä


Julie C, minä, Lea, Julie FF


Ideoita piisaa!


Simon Tanskasta luennoi brändeistä


bengie Saksasta luennoi ihmisoikeuksista


Vejlessä tapakset maistuivat


Uusi näkökulma ryhmästämme


Valmiina selviytymään (25km kävely, yöpyminen ulkona ja kiipeily 45 metriin)


Iloiset naamat Århusissa


Helena Tanskasta luennoi YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksesta


Me kaikki lippuinemme!


Jos yöllä nälättää, italialaiset pyöräyttävät pastaa!


I <3 FR6

Luonnon keskellä

..Kuurovaroitus!..


..Soma talonen CBG:ssa..

Ensimmäinen viikko meni hujauksessa. Odotan alkavaa viikkoa mielenkiinnolla, sillä alamme päästä jyvälle Frontrunnersista. Ryhmämme muodostui todelliseksi ryhmäksi jo alkumetreillä ja moni on samaa mieltä kanssani kun sanon, että tässä ryhmässä on mukava ja rento olla. Kaikki ovat eri taustoista, mutta meillä kaikilla on sama halu muuttaa sekä omaa että muiden elämää ja halu muuttaa maailmaa. Ryhmästämme on havaittavissa eri ihmistyyppejä, yksi tykkää tehdä listoja kaikesta mahdollisesta, yksi on tarkkailijatyyppiä, jotkut ovat varsinaisia jäynäntekijöitä, yms.


..Luokkamme. Tietokoneista huomaa että olemme nörttejä..

Castberggårdissa on lisäksemme Navigator- koulutusohjelma jossa nuoret voivat vuoden ajan kehittää itseään ja samalla miettiä itselleen seuraavaa koulutuspaikkaa tai työpaikkaa. Myöhemmin tulee olemaan myös joitakin viikkoja ja viikonloppuja kun CBG:ssa on eri ryhmiä opiskelemassa vaikkapa viittomakieltä tai puutöitä, jne. Meidän ryhmämme pääasiallisina opettajina ovat Filip ja Outi. Lisäksi Ole opettaa meitä aina perjantaisin. Näitten kolmen lisäksi meillä tulee olemaan vierailevia luennoitsijoita.

On mukavaa että täällä on monenlaisia ihmisiä ja ryhmiä joiden kanssa voimme vaihdella ajatuksia. He auttavat varmasti omalta osaltaan, ettemme kyllästyisi toisiimme ainakaan heti. :D Ruokaa saamme oikein hyvin; aamupalan, lounaan, kahvin+herkut, illallisen ja iltakahvit+kakut. Täytyy muistaa hyödyntää alueen urheilumahdollisuuksia etten palaa Suomeen palleroisena.

Viikon aikana olemme tutustuneet toisiimme ja paikkaan. Lisäksi vierailimme lähimmässä kaupungissa, Hedenstedissa. Sinne on kuuden kilometrin matka ja siellä ovat siis lähimmät sivistyksen merkit, kuten kaupat ja pankit. Meillä oli myös ensimmäinen ulkopuolinen luennoitsija. Simon Bak luennoi meille brändeistä, kuvista ja niiden identiteeteistä. Opiskelimme myös esiintymistaitoa Olen johdolla.

Perjantaina Castberggård hiljeni äkisti kun kaikki lähtivät pois, paitsi me Frontrunnersit. Saimme siis koko paikan kokonaan itsellemme! Kävimme saunassa ja muut ihmettelivät sekä kyselivät monia kysymyksiä saunakulttuurista. Kaikki selvisivät saunomisesta kunnialla.


..Castberggårdin päärakennus. Kuvassa ovat Chris ja Pamela..


..Pihapiirissä olevaa metsää..

Tuntuu todellakin että olemme liki luontoa, sillä täällä on näkynyt monenlaisia eläimiä siileistä sammakkoihin. Onpa täällä perhosiakin lennellyt vielä nyt. Täällä ilma onkin selvästi lauhkeampi kuin Suomessa. Iltaisin kävellessäni ulkona on todella ihanaa tuntea lämpöinen tuuli kasvoilla. Tuntuu kuin olisi etelässä! Omena- ja luumupuita on tullut vastaan. Ihan kuin me olisimme täällä vuoden kestävällä mökkireissulla :)


..Asumme näissä ihkuissa pikkutaloissa..


..Kuten kuvasta huomaa, olemme keskellä ei-mitään..

Ensimmäiseen viikkoon mahtui runsaasti informaatiota. Muun muassa meitä on jo valmisteltu tulevaan Ghanan matkaan. Tapasimme paljon uusia ihmisiäkin joten ei ihme että olimme kaikki enemmän tai vähemmän väsyneitä viikon päätteeksi. Onneksi viikonloput ovat olemassa! Viikonloppuna nukuttiin, syötiin hyvin, ulkoiltiin, surffailtiin netissä ja suunniteltiin ryhmän logoa sekä www-sivuja.

Terkkuja CBG:stä! <3


..CASTBERGGÅRD!..

Täällä ollaan!

Ne kahdeksan päivää tulivat ja menivät nopeammin kuin ehdin huomata. Sain kuitenkin paljoa tehdyksi, kuten viimeisen työpäivän ja työhuoneeni siivouksen. En voinut lähteä ennenkuin olin saanut työpöytäni melkein tyhjäksi ja tietokoneen työpöydän siivotuksi, siihen kyllä meni koko ilta. Lisäksi pidin läksiäiset, jotka olivat pubikierroksen muodossa, ilta oli todella ihana ja paljon ihania ihmisiä oli mukana. Tuntui hyvältä lähteä Tanskaan kun on nähnyt ja jutellut kunnolla useimpien kanssa. Sain joiltakin pieniä ja aivan ihania lahjoja. Kiitos teille!



Yövyin Annella&Teemulla ja jännitin siellä seuraavaa päivää. Koneeseen lähtiessä olo oli todella epäuskoinen ja mietin vakavissani että näenkö unta ja että olenko minä todellakin itse omilla päätöksilläni saanut itseni järjestettyä Tanskaan. Lentokentällä laukun painoksi paljastui 26 kiloa ja käsimatkatavaratkin olivat varmaan 15 kiloa. Laukku nolattiin laittamalla siihen "Heavy bag"- lappu, mutta minä en joutunut kärsimään asiasta (lue: maksamaan sakkoja). Olipa kiltti setä siellä kentällä. Lennot sujuivat hyvin ja Kööpenhaminassa juhlistin uutta elämääni syömällä sushia. Siellä myös näin ensimmäiset muut Frontrunnersit. En uskaltanut sanoa mitään heille, mutta kun laskeuduttiin niin rohkaistuin kakaisemaan että "are you deaf?" ja jo vain, löysin paikkani.



Nyt sitten on nykyisenä sijaintina Urlev, Tanska! Koulun nimi on Castberggård ja paikka on mitä viihtyisin! Pihapiirissä on olkikattoisia mökkejä ja me itse majoitumme söpöissä pikkutaloissa. Oma petini on ihanassa pikkuparvessa jossa on kattoikkuna! Mitä ihanin paikka unelmointiin. :) Pihaa ja rakennuksia riittää. Urheilumahdollisuuksia löytyy ja alueelta löytyy jopa joki. Minäpä vähän luulen että viihdyn täällä loistavasti. Varsinkin kun aurinko hellii meitä.



Meitä on 13 ryhmäläistä paikalla, yksi tulee myöhemmin Intiasta mikäli saa viisumin. Me edustamme Suomea, Tanskaa, Itävaltaa, Norjaa, Belgiaa, Italiaa, Saksaa ja Amerikkaa. Pidän ryhmästämme nyt jo, meitä on moneen junaan, mutta meissä kaikissa on jotain samaa. Meistä löytyy positiivisuutta, uteliaisuutta ja halua vaikuttaa asioihin.

Jännittää tämä opiskelijaelämän alkaminen! Mutta juuri nyt olen onnellinen että olen todellakin onnistunut järjestämään itseni tänne.